Purkutyöt

***Tämä sivu sisältää havaintojani tai mielipiteitäni eikä ole sellaisenaan Human Designia.***

Ohjelmoitavuus on sisäänrakennettu ominaisuus

Lapsen aivot ovat 7-vuotiaaksi asti helposti ohjelmoitavissa, mikä helpottaa ja nopeuttaa lapsen oppimista. Sillä on myös varjopuolensa: Kaikki menee sisään totena, ennen kuin aivojen kehitys jatkuu ja ohjelmointitila jää pois. Kuinka paljon informaatiota olemme ottaneet systeemiimme 7 vuoden ikään mennessä? Kuinka paljon olemme imuroineet sisäämme vääriä uskomuksia itsestämme ja toisista?

Tarkoitan ohjelmoinneilla kaikkea opittua, imuroitua tai sisäistettyä, jota ihminen pitää totena ennen kuin asia on katsottu, käsitelty ja valheeksi tai todeksi sisäistetty. Esimerkiksi on yleistä, että ihmiset tekevät 8-16 työpäiviä, vaikka ihmistä ei ole tehty työskentelemään 8h päivässä. Hiljainen työmyyrä, joka ei koskaan kyseenalaista ohjelmointejaan tai sitä miten elämäänsä elää, todennäköisesti elää ohjelmoidusti. Vasta loppuun palaminen, kun keho lakkaa toimimasta ihmisen eduksi, on pakko pysähtyä ja kohdata itsensä. Joku toinen ei kykene, tai edes halua, sopeutua nykyiseen maailmaan ja turruttaa itsensä aineilla. Vasta kehon stoppi, tai jokin muu tarpeeksi vahva ärsyke voi saada ihmisen katsomaan elämäänsä ja kohtaamaan itsensä. Tai sitten ei.

Ihmisten henkilökohtaiseen elämään liittyy enemmän tai vähemmän ohjelmointeja, tai virheellisiä käsityksiä itsestä ja muista. Hidastelu voi olla tosiasiassa ajan tarvitsemista ennen päätöksen tekemistä. Hidastelu antaa aikaa saada lisätietoa päätöksen teon tukemiseksi. Jos henkilö sättii itseään hitaudesta (kun muut tekee päätöksiä tuosta vaan ja itse ei siihen pysty ilman ahdistumista), henkilö tässä esimerkin tapauksessa voi ymmärtää itsensä väärin eikä ymmärrä, että kyseessä voi olla ihmisten erilainen mekaniikka päätöksenteossa. Toinen ei ole toista parempi. Mekaniikat ovat erilaisia.

Ihmisen selviytymismekanismit pitävät huolen siitä, että ihminen tulee edes jotenkuten toimeen toisten ihmisten kanssa. Voisi ajatella, että ihminen pysyy roolissaan, jotta näytelmä ei menisi pilalle. Lapsi on aikuisten armoilla. Selviytyäkseen lapsi sopeutuu olosuhteisiinsa oman kykynsä mukaisesti. Hyvin sopeutuva lapsi ei ole sen paremmin turvassa ohjelmoinneilta kuin reaktiivinen ”hankala” lapsikaan. Heillä on erilaiset sopeutumismekanismit ja aikuisten reaktiot näihin mekanismeihin ovat erilaiset.

Ihminen kerää ohjelmointeja lapsuuden jälkeenkin. Ja aikuiset jakavat opittuja ohjelmointeja lapsilleen, elleivät pura näitä käyttäytymismallejaan. Ohjelmointien jakamisella jälkisukupolville syntyy jatkumo, sukukarma, tai sukutrauma. Millä asiaa haluaakin kutsua. Hyvä esimerkki suvusta opitusta mallista on niukkuudessa eläminen. ”Meidän suvussa on aina tultu toimeen vähällä. Meidän suvussa on hyviä vähätuloisia ihmisiä. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.”

On myös tärkeää ja tervettä opittua ohjelmointia, kuten kuuman lieden koskettamisen välttäminen ja se, ettei kosketa kielellä metallitolppaa pakkasella. Rajaan nämä niin sanotut selviytymiseen liittyvät terveet ohjelmoinnit pois ja keskityn ns. haittaohjelmiin. Ohjelmointeihin, jotka eivät ole meille eduksi eivätkä edistä hyvinvointiamme.

Ohjelmointi on kuin rooli jonka näyttelijä sisäistää ja jota hän suorittaa koko näytelmän ajan. Se on kaikenkattava kokonaisuus. Jos hän poistuisi roolista, näytelmä ei olisi enää sama näytelmä. Näytelmä olisi ”pilalla”. Näyttelijä itse ei ole roolinsa ja tietää sen. Ihminen puolestaan ei tiedä olevansa näyttelijä, joka vetää roolia, syvästi samaistuneensa rooliinsa, ennen kuin tietää. Ennen kuin tiedostaa.

Purkutyön ydin

Kunpa meillä olisi kyky katsoa mikä on totta ja mikä ei, ja päästää irti niistä mitkä eivät ole totta. Vai onko meillä? Tämä nimittäin on purkutöiden oleellisin osuus, lakata uskomasta tai identifioitumasta epätoteen. Purkutyöt voivat yksinkertaisimmillaan olla näin yksinkertaisia. Käytännössä ne ovat helposti monimutkaisempia. Miksi näin on? Emmekö luota totuuteen? Emmekö uskalla astua uuteen todellisuuteen? Kuka pitää kiinni vanhasta uskomuksesta? Ja miksi?

Tästä pääsemme purkutöiden ytimeen. Kuka estää? Kuka tai mikä estää tällä sekunnilla, tässä hetkessä, purkamasta kaikkia meille haitallisia ohjelmointeja systeemistämme lopullisesti? Niiden yhteinen perusta on pelko ja siihen liittyvät selviytymismekanismit.

HD-kartan valkoiset alueet, eli keskukset ovat niin sanottuja avoimia keskuksia, joissa on suurempi ohjelmoitumiskyky värillisiin, eli määriteltyihin keskuksiin verrattuna. Katsomalla HD-karttaa ja sen valkoisia alueita voi päästä nopeasti ihmisen arkojen aiheiden äärelle, kuten arvottomuudentunne, pelot, välttelykäyttäytyminen tunnealueella, huomionhakuisuus, pakonomainen tekemisentarve, tai esimerkiksi rakkauden etsiminen vääristä paikoista ja porukan ei-niin-järkeviin-juttuihin mukaan lähteminen, joitain mainitakseni. Kun on kartalla omista avoimista alueistaan, voi niitä työstämällä tulla viisaaksi sillä alueella mikä aiemmin oli oma heikko kohta.

Minulla Sydän- eli Ego -keskuksen käsittelyyn tuleminen toi minulle käsityksen siitä että olen arvokas, eikä minun tarvitse erikseen todistella sitä muille, vaikkapa ylisuorittamalla. Minä olen arvokas sellaisena kuin olen. Olen rakkauden arvoinen, olen runsauden ja onnellisuuden arvoinen. Olen huikean upean parisuhteen arvoinen. Aiemmin tämä olisi ollut päälle liimattua optimistisuushöttöä, mutta ei enää. Purkutyöt ottavat oman aikansa, eikä niitä kannata suorittaa. Johonkin laajempaan prosessiin, kuten arvottomuuden tunteen purkamiseen, voi mennä esimerkiksi pari vuotta. Pienemmistä ”osavoitoista” syntyy laajempi kokonaiskuva ajan kanssa. Purin asioita sitä mukaan kun niitä nousi katsottavaksi. Vasta prosessin jälkeen tajusin että kaikki läpi käymäni prosessit olivat osa laajempaa kuvaa ja se laaja kuva oli Sydän-keskuksen avoimuus.

Kipinää ja kitkaa ihmissuhteissa

Niin sanottu kaksoisliekki kuuluu olevan jotain tajunnanräjäyttävän upeaa ja samalla sietämättömän haasteellista. Ennen kuin uskoo kohdanneensa kaksoisliekkinsä, kannattaa kriittisesti seurailla missä sapelit kalahtaa yhteen ja millaista tanssia suorittaa toisen kanssa.

En sano ettei kaksoisliekkisuhteita ole olemassa, mutta sanon että kannattaa kriittisesti seurata omaa suhdekuviota oletetun kaksoisliekkinsä kanssa, tai muuten vain haastavassa kuviossa, ja miettiä onko sittenkin kyse trauma-bond -suhteesta. Trauma-bond suhde on suhde jossa molempien traumat vetävät toisiaan puoleensa. Näin esimerkiksi lapsena opittu tuttu turvaton suhde voi jatkua aikuisena.

Joissain tapauksissa kyseessä voi olla ”vain” vastakohtien kipinää. Se voi pitää liekkiä yllä vaikka paria yhteen liittävää ohjelmointia ei olisi taustalla. Human Designissa tämä on peruskauraa. Vastakohtaisuuksia löytyy mm. porteista, kanavista ja keskuksista. Se mikä toisella on määriteltyä ja toisella avointa, vetää puoleensa. Jos molemmilla on saman kanavan eri päädyissä olevat portit, eli elektromagneettinen kanava, kipinää on tiedossa. Kaikki kipinöinti ei siis automaattisesti tarkoita traumaperäistä vetovoimaa. Kaikki tapaukset ovat omanlaisiaan. Human Design karttojen vertailu voi valaista asiaa ihmisten mekaniikan tasolla. Perehtyminen erilaisiin traumakemioihin voi tuoda lisätietoa ja vaikkapa varmuutta suhteen terveestä tai epäterveestä pohjasta. Aihealueeseen kannattaa rauhassa tutustua.

Hakusanoja: tunnelukot, kiintymyssuhdemallit, kaksoisliekki, Human Design elektromagnetic channel

Purkutöiden aloittaminen

Jos haluat aloittaa purkutyöt, tai mennä niissä syvemmälle, eikä läheisissä ihmisissä ei ole ketään jonka kanssa asioita purkaa, tämä voi olla oikea haaste.  Voit kuitenkin avautua asialle ja antaa sen tapahtua. Oikeat ihmiset löytävät toisensa. Itsekin aloitin vasta pari vuotta sitten, kun muutin uudelle paikkakunnalle purkutyömyönteisten ystävieni vetovoiman ansiosta. Sanoisin näin, että samankaltaisuus vetää samankaltaisuutta puoleensa. Minä tunsin vetovoimaa muuttaa uudelle paikkakunnalle. Olin siinä vaiheessa vielä kaukana ensimmäisestäkään purkutyöstä. Mutta tunsin kutsun.

Voit antaa sisäisen viisautesi ohjata sinut oikeaan paikkaan oikeiden ihmisten luo. Kaikki on loppukädessä kiinni siitä annatko muutokselle luvan. Muutos voi pelottaa ja se saa pelottaa. Tärkeintä on annatko pelon voittaa vai uskallatko lähteä matkaan. Yksi asia on varma: sielusi on aina sinun oma henkilökohtainen turvaverkkosi. Se on se joka pysyy vaikka maailma murenisi ympärillä. Sielusta ei pääse eroon edes yrittämällä, sillä sielu on se joka sinä oikeasti Olet.

Päästetään siis Sinua, eli Sielua, enemmän esiin!